TÄYSIN RAMMAN CHRISTINEN VÄKEVÄ PARANTUMISTODISTUS

 ENSIMMÄINEN RAMPA, JOKA KÄVELI KENIASSA!

Tämä on Christine Metiangin todistus, joka on ensimmäinen rampa, joka nousi ylös ja käveli Keniassa. Tämä tapahtui 12 vuotta takaperin vuonna 2006. Christine oli haastateltavana Jeesus on Herra -radiossa 29.6.2018. Tämä on tiivistelmä ja suomennos hänen todistuksestaan.

HERRAN Väkevin Profeetta Dr. Owuor tuli nuhdellen syntiä Keniaan 15 vuotta sitten ja Kenia alkoi tekemään parannusta aborteista, seksuaalisynnistä ja menestysteologiasta. Silloin myös oli suuri hämmästys, kun ensimmäinen ihme tapahtui ja täysin rampa nousi kävelemään. Christine Metiang kertoo, että ei pystynyt istumaan ja kävelemään ollenkaan. Perhe oli moniavioinen perhe ja siksi siellä oli monia lapsia ja kaikki muut lapset olivat normaaleita. Tuossa yhteisössä monet ihmiset ajattelevat, että jos perheessä on rampa, niin tuon perheen täytyy olla kirottu, joten ihmiset hylkivät ja ylenkatsoivat perhettä. Perheen isällä oli monia lapsia eri vaimojen kanssa ja isälle oli suuri häpeä, että yksi lapsista oli rampa.

Surullinen asia tapahtui, kun ihmiset puhuivat selän takana ja suunnittelivat, kuinka pääsisivät rammasta eroon yhteisössään, joka pilasi heidän mainettaan. 3-vuotiaana Christine vietiin Dagoretin vammaisten kouluun. Lääkärit yrittivät saada Christinen kävelemään, mutta epäonnistuivat. Hän sai myös lahjoittajan, joka vei hänet Nairobin sairaalaan, jotta Christine voisi edes istua tai seistä tukea vasten, mutta kaikki oli turhaa. Hän vietti niin paljon sairaaloissa, että niistä tuli melkein hänen kotinsa. Lopulta lahjoittaja luovutti Christinen suhteen. Hän sanoi, että olisin voinut käyttää rahan paremmin toisiin, jotka olisivat saaneet avun. Lahjoittaja lähti pois. Perheen piti hakea Christine pois sairaalasta.

Perhe piti häntä taakkana, josta he halusivat eroon. Hän oli niin rampa, että hän oli täysin riippuvainen muista. Hänet piti jopa kääntää sänkyyn ja kantaa joka paikkaan. Hänen aivonsa toimivat kuitenkin hyvin ja kirkkaasti. Hän oli älykäs tyttö. Joskus perhe kantoi hänet ulos ja muiden askareidensa lomassa unohtivat Christinen pihalle sateeseen tai auringon porotukseen. Tämä oli Christinen elämää. Tämä oli se, miten hän eli. Jos joku ei ollut paikalla viemässä häntä vessaan, niin hän laski alleen, joten perheen piti sen jälkeen pestä hänet, jopa silloin kun hän oli jo teini- ja aikuisiässä. Se toi niin paljon häpeää ja kipua Christinelle. Ihmiset naljailivat Christinelle, että katso, muut kävelevät, mikset sinä kävele? Ihan kuin se olisi Christinen tahdosta kiinni. Hän sanoi, että katkeroitui hyvin paljon ja menetti kaiken toivonsa elämän suhteen. Hän sanoi, että ei kokenut ollenkaan mitään iloa elämässään. Kun muut nauroivat ja iloitsivat, niin hän ei tuntenut yhtään mitään. Katkeruuden tähden hänestä tuli myös hyvin karkeasanainen.

Kyläläiset olivat paimentolaisia. Eräänä hetkenä tuli suuri kuivuus ja nälänhätä kylään, joten he suunnittelivat muuttaa toiseen paikkaan asumaan, jossa olisi vettä. Christine kuuli perheen puhuvan pihalla ja suunnittelevan minne muuttaa karjansa kanssa. Kylän yhteisö kulki kävellen, joten he kyselivät, mitä teemme tämän ramman kanssa? Matka seuraavaan paikkaan tulisi nimittäin olemaan hyvin pitkällä ja aikataulu muuttamiseen olisi jo seuraavana päivänä. He pitivät häntä pelkkänä taakkana. Kun he matkasivat seuraavaan paikkaan, he heräsivät yleensä 4 aamuyöllä aloittaakseen pitkän matkansa paikkaan, jossa olisi ruohoa ja vettä karjalle.

Sitten saapui aamuyö ja he alkoivat herättelemään lapsia ja päästämään karjaa matkalle. Karja lähti ensimmäisen ryhmän kanssa ja sen jälkeen lähtivät naiset ja lapset. Hänen veljensä päätti kantaa Christinen selässään. Hänet käärittiin lakanaan ja kannettiin kuin matkalaukkua. Lopulta veli väsyi matkalla kantaessaan aikuista siskoaan ja laski siskon maahan ja sanoi: Olen väsynyt ja sinusta ei ole mitään hyötyä minulle. En edes tiedä missä lapseni ja karjani ovat menossa. Veli alkoi valittamaan. Veli puhui paljon pahoja sanoja siskolleen, sanoen: Monet lapset ovat syntyneet ja kävelleet ja sinä et voi edes kääntää itseäsi! Voin vaikka jättää sinut tänne metsään, veli uhkasi. Christine oli vain hiljaa, eikä vastannut mitään.

Christine kuvaili, kuinka yhtäkkiä hänen oma veljensä nousi ylös ja käveli pois. Christine oli todella shokissa, hän ei olisi uskonut, että hänen oma veljensä voisi kävellä pois. Christine kuuli veljen askelten häviävän lopulta metsään. Veli oli jättänyt hänet kuolleen eläimen raadon viereen makaamaan täysin avuttomana. Hän oli niin peloissaan ja itki ja itki ja itki täysin avuttomana yksin keskellä metsää villieläinten keskellä. Paikka, johon veli oli jättänyt hänet, oli umpimetsää, siellä ei ollut edes tietä tai polkua. Yön tullen hyeenat tulivat syömään eläimen raatoa hänen vieressään. Hän sanoi, että toivoi omaa kuolemaansa, että hyeenat tulisivat ja söisivät hänet ja ongelmat olisivat ohi. Hän makasi siellä kolme päivää ja kolme yötä syömättä ja juomatta. Aurinko porotti kovaa päivällä ja yöllä oli kylmä. Hyeenat eivät tulleet syömään häntä.

Yksi naapureista oli pyytänyt tietää missä Christine olisi ja hän sai tietää alueen ja lähti etsimään tyttöä metsästä. Hän ei ollut edes sukulainen ja lähti pitkälle matkalle etsimään tyttöä pelkän vesipullon kanssa. Sitten Christine kuuli askelten ääniä ja mies saapui ja sanoi, haluan kantaa sinut kotiin. Christine vastasi, minun oma perheeni ja sukuni jätti minut kuolemaan. Miksi tulet minua hakemaan? Mene pois, sillä parin päivän päästä saan kuolla tänne! Mutta mies kieltäytyi. Christine kertoi, kuinka oli tuntenut itsensä niin nöyryytetyksi, kun tämä mies kantoi häntä. Hän oli laskenut alleen siihen paikkaan missä makasi ja hikoillut niin paljon auringon porotuksessa ja haisi vahvasti. Hän koki niin paljon häpeää. Mies vastasi, että älä välitä tilastasi, minä kannan sinut. Mies antoi hänelle vettä juoda. Christine kuvaili, kuinka vesi maistui karvaalta suussa kaiken sen kärsimyksen jälkeen.

Perhe ei olisi uskonut Christinen olevan elossa. He olivat todella hämmästyneitä, että ei edes yhtä villieläimen puremaa ollut hänessä. Perhe alkoi taas huolehtimaan hänestä, mutta pitivät vieläki taakkana ja naljailivat hänelle. Kerran Christine jätettiin karjan kulkureitille, jotta karja voisi tallata hänet kuoliaaksi. Siellä oli lähes tuhat lehmää ja sonnia, jotka kävelivät sieltä. Karja tuli, mutta kiersivät Christinen ja yksikään ei astunut hänen päälleen. Kerran sukulaislapsi tuli ison kepin kanssa ja hakkasi Christinen pahasti. Hän sanoi, että kävi niin paljon psykologista ja fyysistä kipua läpi elämässään. Tämä kaikki siis tietoomme, jotta tiedämme, mistä HERRA vapautti hänet. Hän kertoi, että jopa äitiä halveksuttiin sen takia, että hän oli synnyttänyt ramman lapsen. Lopulta isä hääti Christinen äitinsä kanssa pois ulos heidän yhteisöstään.

Christine kertoi, kuinka uudessa asuinpaikassa hän pystyi kuuntelemaan radiota. Hän yritti kääntää kristillisille kanaville, jotta voisi löytää rohkaisua ja rakkauden sanoja, joita hän ei koskaan muualta olisi kuullut. Sitten hän löysi Jeesus on Herra -radion ja kuuli ilmoituksen, että HERRAN Väkevin Profeetta olisi tulossa Afraha-stadionille. Tämä oli vuonna 2006. Hän kertoi äidille, että Jeesus on Herra -radiossa sanottiin, että meidän tulee tehdä parannus, jotta HERRA JEESUS voi tulla luoksemme ja siinä on parantuminen. HERRA kohtaa tarpeemme, kun teemme parannuksen. Hän sanoi, että häntä kosketti se, että tässä radiossa ei pyydetty rahaa, joten hän tuli kiinnostuneeksi tästä kokouksesta. Hän kuuli, että tuleva kokous olisi ilmainen ja pyysi äidiltään päästä kokoukseen. Äiti vuokrasi ihmisiä auttamaan ja kaksi miestä ja yksi nainen kantoivat hänet Afraha-stadionin kokoukseen. Äiti etsi heille matkarahat myös bussia varten.

Ihmiset sanoivat, että ei hän voi parantua, koska hän on ollut rampa syntymästään. Muistakaa, että tähän saakka Keniassa ei ollut ollut yhtäkään parantumista, joten heillä ei ollut toivoa, eikä uskoa Christinen suhteen. Christine sanoi, että itki niin paljon sen takia, miten ihmiset puhuivat lannistavia sanoja, että tuo tuossa ei voi koskaan parantua, sillä hän ei pysty edes istumaan! Hän kertoi, että vihdoin hän kuitenkin pääsi HERRAN Kokoukseen ja kokous alkoi koko lauantaipäivän parannuksenteolla. Parannuksenteko jatkui sunnuntaina. HERRAN Väkevin Profeetta johdatti kaikki vastaanottamaan JEESUKSEN Herrakseen ja myös Christine vastaanotti HERRAN JEESUKSEN. Sitten HERRAN Väkevin Profeetta rukoili sairaiden puolesta. Christine pyysi anteeksi HERRALTA ja teki parannusta sydämensä katkeruudesta ja vihasta. Hän sanoi, että oli kaukana alttarista, lähellä ulkoporttia. Hän halusi olla paikassa, jossa olisi vähemmän ihmisiä, jotta kukaan ei tallaisia häntä jalkoihinsa. Hän sanoi, että kun HERRAN Väkevin Profeetta alkoi rukoilemaan ja sanoi HERRALLE; muista heitä, paranna edes yksi täällä, jotta he voivat tietää, että olet lähettänyt minut ja sitten Hän alkoi kutsumaan JUMALAN nimiä, Elian JUMALAA.

Christine sanoi, että tunsi vartalonsa täysin turraksi ja väsyneeksi siinä missä hän makasi. Hän oli 25-vuotias ja täysin rampa. Se tyttö, joka oli vuokrattu auttamaan häntä tuli katsomaan miten hän voi. Christine sanoi hänelle, että olen väsynyt makaamiseen yhdellä puolella, pyydän, että auta minua istumaan. Hän ei pystynyt kuitenkaan istumaan ilman tukea, joten hänet tuettiin istumaan ja hän nojasi tyttöön, joka oli vuokrattu auttamaan häntä. HERRAN Väkevin Profeetta rukoili vieläkin. Hän kertoi, että avasi silmänsä rukouksen aikana ja näki seurakunnan palvelijoiden raivaavan tietä ihmismassaan, ja hän sanoi itsekseen: Jos paranen, tulen kävelemään tuota tietä pitkin!

Christine kuvaili, kuinka HERRAN Väkevimmän Profeetan rukouksen aikana hän alkoi yhtäkkiä tuntemaan kuin tuhansien neulojen pistelevän häntä joka puolella kehoa. Hän sanoi, että aivan kuin joku olisi ommellut häntä syvältä sisällä. Se kutitti ja edes raapiminen ei auttanut, koska se oli hänessä syvällä sisällä, aivan kuin joku olisi ommellut häntä sisältä kummassakin jalassa koko jalan mitalta. Operointia tapahtui hänen luiden ja lihan sisällä.

Hän kertoi, että ensimmäistä kertaa elämässään hän tunsi rauhan täyttävän sydämensä. Hän halusi nousta ylös ja kävellä, mutta hän ei tiennyt kuinka ihmiset kävelevät. Hän tunsi jonkun sanovan hänelle: Nouse ylös ja kävele! Hän ihmetteli, kuinka oikein kävellään. Jos astun jaloillani, niin pysynkö pystyssä? Monet asiat risteilivät hänen päässään. Sitten hän kuuli: CHRISTINE, NOUSE YLÖS JA KÄVELE! Hän ihmetteli, kuinka? Yhtäkkiä hän tunsi kuin tuulen tulevan ja nostavan hänet maasta ja HÄN NOUSI YLÖS JA KÄVELI!!!

Hän oli niin hämmästynyt ja shokissa! Kävelenkö minä todella? Ovatko nämä minun jalkani?! Hän käveli nostaen hameen helmaansa ja katsoen jalkojaan kirkuen hämmästyksestä! Hän näki jalkansa ottavan askelia ja hän huusi ilosta, katsoen ja koskettaen jalkojaan. Hän ei voinut uskoa sitä todeksi, että hän käveli. Hän käveli ison ihmisjoukon saattelemana, jotka hurrasivat ja kiittivät HERRAA JUMALAA hänen vierellään. Hän vain käveli ja käveli ja käveli ja ihmisjoukko seurasi Christineä aina kaupunkiin saakka juhlien tätä ihmettä. Hän palasi lopulta kotiin ja äiti oli nukkumassa. Tämä tyttö, joka oli vuokrattu huolehtimaan Christinestä, juoksi edeltä ja koputti kodin oveen ja äiti avasi oven ja hän kertoi, että tyttäresi kävelee! Christine saapui olohuoneeseen ja meni istumaan. Äiti oli ihmeissään nähdessään tyttärensä istumassa ensimmäistä kertaa elämässään ja kävelemässä. Äiti vain tuijotti suuressa shokissa ja ei puhunut paljoa. He söivät ja menivät nukkumaan.

He eivät tienneet, että heidän kylänsä yhteisö oli nähnyt Christinen TV:n kautta kävelemässä, sillä kokous oli tullut livenä televisoista. Seuraavana päivänä kylän yhteisöä oli tullut polkupyörillä paikalle pitkän matkan päästä ja rynnivät joukolla Christinen kotiin ja sanoivat, että haluavat nähdä Christinen kävelevän. Äiti yritti saada heidät ensin teelle, mutta he sanoivat: ei, ei, ei! Tulimme katsomaan Christineä! Ja he herättivät Christinen ja hän käveli ja käveli aina kadulle saakka. Ihmisiä tuli ja meni ja kaikki halusivat nähdä Christinen! Ja hän kävelee vielä tänäkin päivänä 12 vuoden jälkeen, siitä saakka kun HERRA nosti hänet maasta

Christine kuvaili, kuinka hän meni käymään kyläyhteisössään ja he olivat shokissa nähdessään Christinen kävelevän! Kun hänen isänsä saapui, hän käveli ja tervehti isäänsä ja meni takaisin istumaan. Isä oli niin shokissa ja vain katsoi häntä suuressa hämmästyksessä hiljaa. Sitten Christine meni hakemaan teetä ja tarjosi teetä isälleen. Hän meni tiskaamaan kupit ja isä katsoi hämmästyksessä hiljaa. Tästä tuli suuri Herätys! Isä soitteli kyläläiselle ja sukulaiset ja yhteisö tulivat paikalle ihmeissään. Isän viha loppui siihen ja hänestä tuli läheinen isä tyttärelleen, alkaen välittämään hänestä tyttärenään. Isä kysyi, paljonko maksoit tuosta rukouksesta, joka paransi sinut? Hän kertoi isälle, että Hän, joka paransi minut ei pyytänyt minulta yhtään rahaa! Isä rohkaisi tytärtään elämään kokonaan HERRALLE. Christine on antanut anteeksi myös veljelleen, joka hylkäsi hänet metsään ja nyt hän huolehtii veljensä pojasta.

Hän sanoo, että haluan rohkaista kaikkia sairaita ihmisiä pitämään toivoa yllä. HERRA on enemmän kuin voimallinen. Meidän tulee kiittää HERRAA siitä, että voimme kävellä, käydä suihkussa ja vessassa itsenäisesti, eikä pitää sitä itsestään selvänä. Hän haluaa kiittää HERRAA, joka muuttaa ihmisten kohtalot. Hän sanoo, että ei olisi koskaan uskonut voida olla hyödyksi kenellekään tässä maailmassa, mutta juuri nyt hän on ompelija ja hän on se, joka tuo leivän perheelle. Hänellä on bisnes ja hän ompelee vaatteita. HERRA voi muuttaa ihmisen elämänkertomuksen. HERRA antoi hänelle täysin uuden elämän. Ihmiset tulevat nyt hänen luokseen ja pyytävät sokeria, suolaa, kouluvihkoja ja niin edelleen. Hän on nyt perheen elättäjä. Christine kertoo, että sukulaiset ja yhteisön ihmiset myös pyytävät hänen neuvojaan moniin asioihin ja arvostavat hänen mielipiteitään ja neuvojaan ja tekevät niiden mukaan.

Hän haluaa rohkaista kaikki perheitä, joilla on rampoja, sokeita ja sairaita. Hän sanoo, että JEESUS muutti elämäni, joten ei ole mikään mahdotonta silloin HERRALLE. Jos HERRA pystyi kirjoittamaan elämäni kertomuksen uudestaan, niin tuokaa sairaat JUMALAN luokse, HERRAN Väkevimmän Profeetan JUMALALLE, Israelin JUMALALLE. kaikki on mahdollista Hänelle. Haluan palvella HERRAA kaikessa ja koko elämälläni. HERRA on ykkönen elämässäni. Nyt Christine käy todistamassa joka paikassa. Joka päivä hän juhlii sitä, että voi kävellä. Hän rohkaisee kaikkia, että pyydän PALVELKAA HERRAA elämänne todistuksella! Hän sanoo, jopa huomenna palvelen HERRAA, en mene nukkumaan. Hän sanoo: JOS OLET SYNTYNYT TERVEENÄ JA ET OLE PALVELLUT HERRAA SIIHEN SAAKKA, ETTÄ OLET AIVAN PUHKI JA POIKKI, NIIN HERRA TULEE NOSTAMAAN HEIDÄT YLÖS, JOTKA OVAT KUIN KIVIÄ MAASSA PALVELEMAAN HÄNTÄ. Olen niin kiitollinen HERRALLE. En tiedä, kuinka voin kiittää HERRAA tarpeeksi.

(Christine Metiangin haastattelu Jeesus on Herra -radiossa. 29.6.2018. www.jesusislordradio.info)

 

 

 

Hakulomake

Profeetta Dr Owuor suomeksi tulkattu (mp3)

Saarnoja ja lehtiä käännettynä suomeksi (PDF)