HERRA AVASI TÄYSIN SOKEAT SILMÄT JA NOSTI RAMMAN KÄVELEMÄÄN! Todistus Dorcaksen elämästä ja kuinka hän parantui Nakurun Herätyksessä

Dorcas 2kk parantumisensa jälkeen seurakunnalla todistamassa.

 

Täällä Keniassa on väkevä Lopunajan Herätys ja täällä radiolla puhelinjat ovat tukossa, kun ihmiset soittavat ja haluavat todistaa, mitä HERRA on tehnyt heidän elämässään. Kenian kaikista kylistä ja kaupungeista löytyy ihme ja ihmeitä! Nämä ihmeet menevät määrältään jo yli sen, mitä on Raamattuun kirjoitettu. Viime elokuussa täällä Keniassa oli ennennäkemätön historiallinen Parantumiskokous, jossa miljoonat ihmiset olivat kokoontuneet yhteen, ja valtava parantumisvoitelu iski tuohon kokoukseen! Nyt haluaisin jakaa teille yhden todistuksen Israelin Jumalan kunniaksi, joka kosketti sydäntäni. Parantuneiden joukossa oli nimittäin myös 24-vuotias Dorcas.

Kenian maaseutukylästä, Doldolista, Nanyukin maakunnassa, koko seurakunta oli kokoontunut viime maanantaina ja tiistaina juhlimaan valtavaa Jeesuksen ihmettä kotikylässään.

He soittivat koko seurakunnan voimin, Pastori Nehemian johdolla, Jeesus on Herra -radioon ja todistivat siitä, mitä HERRA on tehnyt; kuinka Herra oli muistanut tätä maaseutukylää. Todistus kesti yhteensä 5 tuntia. Olen tehnyt siitä teille lyhyen tiivistelmän rohkaisuksi ja uskon vahvistukseksi.

Kuulimme siis 24-vuotiaan Dorcaksen todistuksen. Saimme kuulla itse Dorcasta, hänen pastoreitaan ja perhettään. Tämän saman Dorcaksen, jonka näimme viime elokuussa Kenian, Nakurun historiallisessa kokouksessa, kun hän todisti Herran alttarilla tv-kameroiden edessä.

Dorcas Kilua, on siis 24-vuotias Kenian Doldonin kylästä. Kymmenen vuotta takaperin, vuonna 2006, hänen ollessa 14-vuotias tyttö hän oli täysin terve nuori ja eli täysin normaalia elämää ja kävi normaalissa koulussa. Hän tapasi myös paimentaa perheensä vuohia ja kävellä pitkiä matkoja vuohien kanssa niityillä. Eräänä päivänä, kun hän oli taas lähtenyt niitylle paimentamaan vuohia,  hän menetti yhtäkkiä tajuntansa ja pyörtyi. Lopulta hän virkosi ja lähti kotia kohti. Koko kotimatkan hän oli kuitenkin pyörtyillyt ja kaatuillut jatkuvasti, kunnes vihdoin pääsi lopulta kotiinsa takaisin.

Kun Dorcas vihdoin ja viimein pääsi kotiin, Dorcaksen veli vei hänet Doldolin sairaalaan, ja sieltä hänet kiidätettiin suurempaan Nakyukin Referral -sairaalaan. Siellä lääkärit diagnosoivat hänet ja totesivat, että hänellä on polio, ja lääkitsivät häntä, mutta tila ei parantunut.

Perhe oli hyvin huolissaan, koska Dorcas pyörtyili ja menetti jatkuvasti tajuntansa. Hän käveli 15 metriä eteenpäin ja kaatui maahan. Lopulta Dorcas alkoi kärsiä halvausoireista, mikä johti siihen, että koko oikea puoli hänen kehoansa lopulta halvaantui. Lisäksi hänen näkönsä alkoi heiketä. Dorcaksen kylässä, heidän heimonsa keskuudessa, oli tapana, että vanhat miehet menevät naimisiin nuorten naisten kanssa, joten hänen isänsä oli jo hyvin iäkäs. Lisäksi isä oli joutunut onnettomuuteen, joten hän oli jo aika raihnainen. Dorcaksen äiti huolehti tyttärestään. Lopulta äiti väsyi kokonaan ja juoksi pois perheensä luota takaisin synnyin kyläänsä vanhempiensa kotiin. Dorcaksen äiti sairastui ja kuoli vuonna 2009.

Dorcaksesta huolehtivat lähinnä hänen sukulaisensa ja omat pikkuveljensä. Tuossa kylässä oli myös vanhoja rituaaleja ja traditioita ja outoja uskomuksia. Ja eräänä päivänä Dorcaksen pikkuveli halusi parantaa Dorcaksen ja poltti palavalla puunpalalla Dorcaksen silmiä. Tämän jälkeen Dorcaksen silmät vaurioituivat, ja hän alkoi menettää näköänsä enemmän ja enemmän ja lopulta hän ei nähnyt enää yhtään mitään. Hän sokeutui täysin! Nyt Dorcas oli halvaantunut ja täysin pimeydessä. Kuvitelkaa sulkevanne silmänne ja miettikää, miltä tuntuu elää täysin pimeydessä!

Tämän jälkeen Dorcas lähetettiin asumaan sukulaistensa luokse Nanyukiin, ja hänet jouduttiin siirtämään normaalikoulusta Merun kaupungin Pyhän Marian sokeiden kouluun. Hän sai siellä sokeain valkoisen kepin ja hänelle alettiin opettaa pistekirjoitusta. Kuitenkin hänen oikea puolensa oli halvaantunut, joten opiskelu oli vaikeaa. Lisäksi hänen pyörtyilynsä tihenivät. Lopulta eräänä päivänä Dorcas lähetettiin koulusta ambulanssilla sairaalaan ja sieltä kotiin. Koulussa sanottiin, että eivät voi enää pitää Dorcasta oppilaanaan hänen tilansa vuoksi. Dorcas lopetti kokonaan koulun ja hänen tilansa vain paheni.

Hän ei pystynyt tekemään enää lähes mitään itse. Ihmisten täytyi auttaa häntä ja kantaa häntä kuin pikkulasta. Hän vain makasi kaikki päivät sängyssä. Pastorilla oli mukanaan lääkärintodistus päivämäärältä 13.7.2010, kun Dorcas vietiin neurologisiin tutkimuksiin ja hoitoihin Kenyattan kansalliseen sairaalaan. Sairaalassa häneltä löydettiin aivokasvain, joka leikattiin, mutta silti Dorcaksen tila pysyi samana.

Hoidot olivat hyvin kalliita, joten Dorcaksen perhekunta joutui myymään karjaansa, jotta voisivat maksaa sairaalalaskun. Dorcaksen perhe oli paimentolaisia. Voit vain kuvitella, miten hirveä tilanne! Hän koki hylkimistä, kipua, masennusta. Hän ei pystynyt normaaliin elämään. Voit vain yrittää kuvitella olevasi tämän nuoren naisen kengissä sängynpohjalla! Kuinka vaikeaa.

Joskus hänet jätettiin koko päiväksi sänkyyn yksin, kun muut menivät paimeneen. Kukaan ei vienyt vessaan eikä antanut vettä. Hän makasi vain yksin. Hänet siis täytyi kääntää sängyssä, hänet täytyi pestä, ruokkia, vaihtaa vaatteet ja niin edelleen. Perhe ja sukulaiset pitivät Dorcasta taakkana, ja häntä siirreltiin sukulaiselta toiselle huolehdittavaksi. Eräs hyväsydäminen, Mary niminen naapuri, tapasi huolehtia tytöstä. Kun Dorcas pyörtyi, pikkuveljet toivat hänelle usein ensiapuna vettä, koska eivät osanneet muutakaan. Kerran Dorcas kaatui jopa tuleen, ja hänellä on vieläkin arvet siitä.

Naapuri Mary tiesi HERRAN Kokouksista, ja he veivät Dorcasia, aina vuodesta 2009 saakka, HERRAN parantumiskokouksiin, jossa HERRAN Väkevä Profeetta palveli. Seitsemän vuotta he veivät Dorcasia parantumiskokouksiin, yhteensä 7 kertaa, uskoen ja luottaen, että se päivä tulee, kun HERRA tulee muistamaan Dorcasia.

Parannuksenteon ja Pyhyyden Palvelustyön seurakunnan Pastori Williams puhui ja todisti meille myös täällä radiossa, kuinka hän tapasi mennä talosta taloon kertoen evankeliumia vaimonsa, opettajattaren Mama Calebin kanssa. Ja eräässä talossa, johon he menivät, asui Dorcas. Tuolloin Dorcas asui velipuolensa talossa. Dorcas kosketti pastori Williamsin sydäntä, ja hän pyysi saada viedä Dorcaksen joka viikonloppuna seurakuntaan, ja hän sai siihen luvan. Niinpä pastori ajoi moottoripyörällä pitkän matkan ja haki Dorcaksen joka lauantai seurakuntaan. Dorcas vietti seurakunnalla yön ja osallistui sunnuntaikokoukseen matolla maaten.

Lopulta tämä sydämellinen pariskunta otti Dorcaksen asumaan omaan kotiinsa. Ja Dorcaksesta tuli heille rakas, kuin oma tytär, josta he huolehtivat. Pastori Williams oli koko aikainen pastori ja teki pitkää päivää ja vaimonsa oli opettaja. Joka arki aamu vaimo, mama Caleb, valmisti päivän ruoat valmiiksi, kun lähti töihin. Ja Dorcaksesta jäi huolehtimaan perheen nuoremmat lapset, tai sitten sukulainen tuli auttamaan Dorcasta, kunnes Mama Caleb pääsi töistä. Dorcas oli vieläkin täysin riippuvainen muista.

Pastori Williams kertoi meille, kuinka hän tapasi evankelioida paljon kaduilla, kertoen pelastussanomaa Jeesuksesta ja Jumalan Valtakunnasta ja kutsuen ihmisiä Herran parantumiskokouksiin. Usein ihmiset pilkkasivat häntä kysyen, että miksi Jeesus ei sitten ole parantanut sitä tyttöä talossasi? Se oli Pastori Williamsille välillä hyvin vaikeaa. Hän kertoo.

Mutta sitten saapui tuo viime elokuun historiallinen Grand Mega loistelias Nakurun Kokous. Josta JUMALAN Mies oli soittanut tänne radioon 14 kertaa ja julistanut, että sokeat tulevat näkemään, kuurot kuulemaan, mykät puhumaan, rammat kävelemään. Ja totisesti näin kävi. Tämäkin kertomus saa vielä onnellisen lopun. Kiitos Herralle!

Seurakunnan pastori Williams ja hänen vaimonsa, Mama Caleb, veivät Dorcaksen Nakurun kokoukseen 29. elokuuta. Hänet kannettiin, kuten aina, bussiin. Hänet vietiin sisälle myös sairaille tarkoitetusta portista numero 1, jossa lääkäritiimi haastatteli ja kuvasi hänet, jotta saataisiin todistusaineistoa ennen ja jälkeen parantumisen! Tuolloin Dorcas oli vielä täysin sokea eikä pystynyt kävelemään.

Pastori kehotti Dorcasta uskomaan ja luottamaan Jeesukseen. Ja he ylistivät Jumalaa koko yön. Lauantaina kymmeneltä aamulla, kun HERRAN Väkevä Profeetta saapui kokoukseen, Mama Caleb sanoi Dorcakselle, että nyt on tullut aikasi rukoilla Herraa. Ja Dorcas oli polvillaan ja sanoi, HERRA paranna minut tänään, ja tuossa hetkessä jotain aivan uskomattoman valtavaa tapahtui!

Jumalan Kirkkaus kosketti Dorcasia, ja Herran parantumisvoitelu iski häneen. Dorcas kaatui maahan ja alkoi kirkua ja kieriä ja hän tunsi paljon tulta joka puolella kehoaan. Seurakunnan palvelijat tulivat paikalle ja alkoivat sitoa hänen jalkojaan yhteen liinalla, mutta hän huusi heille, että antakaa minun olla, minusta tuntuu, että voisin kävellä ja jopa juosta! Mama Caleb juoksi paikalta kauemmas, kun pelästyi, että Dorcaksen tila romahti nyt lopullisesti!

Mutta kaikki kiitos ja kunnia ja ylistys Herrallemme JEESUKSELLE, jonka haavain kautta olemme parannetut! Dorcas nousi ylös ilman tukea ja alkoi nähdä tuossa hetkessä! Lisäksi hänen silmänsä avautuivat välittömästi tuon yhtäkkisen HERRAN Vierailun aikana. Hän oli ollut 10 vuotta sokeana! Mutta nyt hän pystyi näkemään! Pastori kysyi, mitä näet?

Dorcas alkoi kuvailla värejä; hän kuvaili: Tämä on punainen, tämä valkoinen ja niin edelleen. Lääkärit tulivat paikalle, ja Dorcas pystyi identifioimaan esineet, mitä he näyttivät hänelle: paperi, kynä ja niin edelleen ja tarttumaan niihin. Hän kertoi myös, että näen ihmisiä! Jotkut ihmisistä istuvat, toiset seisovat ja toiset kävelevät. Ihmiset hänen ympärillään olivat todella hämmästyksissään.

Ja häneltä kysyttiin, mitä näet alttarilla? Ja hän vastasi; näen JUMALAN Miehen valkoisessa vaatteessa. HERRA oli avannut hänen silmänsä täysin, ja hän käveli ilman tukea alttarille todistamaan. Tulemme kohta kuulemaan ääninauhan, kun Dorcas itkee alttarilla ja ylistää JUMALAA, JUMALAN Miehen haastatellessa häntä.