MUSLIMIT TULEVAT USKOON HERRAAN JEESUKSEEN!

Samuel, entinen muslimi. Hän on kuvassa 17-v, mutta rampauden tähden kasvu hidastui.

Haluaisin nyt jakaa yhden todistuksen, joka kosketti erityisesti sydäntäni. Se kertoo siitä, kuinka muslimit tulevat uskoon täällä loisteliaan Herätyksen keskellä! Tämä on väkevä todistus Samuelista. Täällä väkevän Lopunajan Herätyksen keskellä, kun muslimit näkevät Israelin Jumalan voiman, he tulevat uskoon ja vastaanottavat JEESUKSEN ja vaihtavat nimensäkin Raamatun nimiin.

Piispa Jesaja soitti tänne Jeesus on HERRA -radioon viime keskiviikkona Kenian Teson maakunnasta; Parannuksenteon ja Pyhyyden palvelustyön Golanjan seurakunnan pääalttarilta. Koko seurakunta oli kokoontunut yhteen juhlimaan sitä, kuinka muslimit vastaanottivat pelastuksen Jeesuksessa, ja kuinka Herra paransi 17-vuotiaan ramman Samuelin. Samuelin entinen muslimi nimi oli Chaid, mutta nyt hän on saanut uuden nimen Samuel. Hänen isänsä, entiseltä nimeltään Chaban, vastaanotti myös Jeesuksen ja sai nimekseen Paul.

He olivat siis muslimeita ja he tunsivat ainoastaan Islamin uskon. Myös Samuel oli kasvatettu muslimiksi, ja lapsesta saakka häntä aina vietiin moskeijaan. 17-vuotta takaperin Paulin vaimo sai siis lapsen, joka syntyi täysin rampana. Paul tajusi sen heti lapsen syntymästä saakka, että poika on rampa, sillä jalat olivat täysin veltot. Kun naapurit saivat kuulla tästä muslimiyhteisössä, pilkka alkoi saman tien. Naapurit nauroivat ja pilkkasivat, todella julmasti, koska hän oli saanut ramman lapsen. Äidille tämä oli liikaa ja hän karkasi tiehensä, kun lapsi oli vasta kaksi vuotias.

Paul-isä jäi yksin poikansa Samuelin kanssa. Isä kertoi, kuinka vei jatkuvasti lastaan sairaalasta toiseen, mutta lapsen tila pysyi samana. Kun isä heräsi aamulla, hän valmisti pojalle aamupuuron. Sen jälkeen hän kantoi pojan selässään pellolle, jossa hän työskenteli, koska hän ei voinut jättää niin pientä, rampaa lasta yksin kotiin. Työmaalle saapuessaan isä laski lapsen maahan siksi aikaa, kun työskenteli, ja hän kävi aina välillä katsomassa ja ruokkimassa poikaansa. Ihmisten pilkka oli todella julmaa. Se, että mies kantaa lasta selässään, oli nöyryyttävää. Hänelle naurettiin ja häntä pilkattiin jatkuvasti.

Poika oli todella heikko. Hän ei voinut edes seistä. Isä teki hänelle kainalosauvat, joihin hän pystyi nojaamaan ja ottamaan muutamia askeleita. Samuel oli normaalikoulussa, vaikka hän olisi tarvinnut erityiskoulua, mutta sellaista ei ollut lähistöllä. Poika oli yksinäinen. Kukaan ei halunnut olla vammaisen kaverina. Isä kantoi poikansa selässään kouluun joka päivä.

Käyn läpi näitä yksityiskohtia, jotta voisimme kunnioittaa tätä Herran tekoa enemmän, kun tiedämme, miten syvällä Isä kävi poikansa kanssa.

Ja vielä todella ikävää tapahtui, joku ajoi hänen päällensä pyörällä, kun hän oli 13-vuotias; luita murtui ja hänen selkänsäkin vaurioitui siinä ja hänen tilansa paheni entisestään. Tämä on todella koskettava tarina. Samuel kärsi niin, niin paljon. Hän, joka ajoi pyörällä hänen ylitseen, ei koskaan tullut edes pyytämään anteeksi.

Isä vei taas poikaansa eri sairaaloihin, jopa Ugandaan saakka, mutta vieläkään poika ei pystynyt kävelemään. Isä alkoi piilotella lastaan kotona, koska pelkäsi menettävänsä työpaikkansa sen tähden, että hänellä on sairas lapsi mukana töissä. Välillä hän kuitenkin otti poikansa mukaan, ja lopulta hänen kollegansa kantelivat tästä työnantajalle sillä seurauksella, että  pomo antoi Paulille potkut. Emme voi varmaan muuta sanoa, kuin vain ihmetellä kaikkea julmuutta, jota he saivat osakseen.

Isä sai vihdoin toisen työpaikan, mutta hän pelkäsi menettävänsä työpaikkansa, joten hän valmisti lapselleen aamuisin aterian ja jätti sen lapsen viereen. Hän antoi pojalle myös muovipussin, jos tulisi vessahätä, ja piilotti poikansa taloon työpäivän ajaksi. Lapsi pystyi nojaamaan kainalosauvoihin ja ottamaan muutaman askeleen niillä. Talon vieressä oli moskeija, joten koska päivät kävivät pitkiksi kotona, poika alkoi viettää kaiket päivät muslimien moskeijalla ja sen edessä istuen.

Viime elokuussa tapahtui jotain käänteentekevää. Aina ennen suuria HERRAN Kokouksia täällä Keniassa kristityt uskovat kiertävät ympäri kyliä ja kaupunkeja ja jakavat evankeliumia ja kokouskutsuja ihmisille. Herra johdatti ihmeellisesti, ja Pastorit päättivät tuoda suuren valkokankaan ja kovaääniset juuri tämän epäjumalan temppelin, moskeijan viereen. Aivan kuin julistaakseen Jumalan taistelun Dagon epäjumalaa vastaan.

Pastorit näyttivät edellisiä HERRAN Parantumiskokouksia valkokankaalta, jossa rammat kävelivät, sokeat saivat näkönsä, kuurot kuulonsa ja mykät puhuivat, ja kovaääniset kaiuttimet olivat täysillä. Tämä oli kolme päivää ennen viime elokuun Nakurun Historiallista kokousta.

17-vuotias nuorukainen Samuel istui tapansa mukaan siellä moskeijan edessä ja hän seurasi nauliintuneena videoita HERRAN aikaisemmista parantumiskokouksista. Hän näki, kuinka rammat lapset olivat nousseet ylös ja nyt kävelivät, aivan niin kuin hänen oma tilanteensa oli, joten hän todella keskittyi katsomaan videota ja se kosketti häntä hyvin paljon. Hän pyysi kaveriaan juoksemaan isänsä luokse, että isä tulisi äkkiä paikalle. Isä oli myös kuullut kotiinsa paljon iloa ja taputuksia ja juoksi paikalle.

Nyt hän katseli poikansa kanssa Israelin Jumalan ihmetekoja ja isä oli kysynyt pojaltaan, että näetkö, kuinka heidän Jumalansa parantaa ihmisiä? Pastorit tulivat jakamaan Paulille pelastussanomaa, ja hän salli poikansa lähteä pastoreiden mukana parin päivän päästä Herran parantumiskokoukseen. Paul-isä kertoi, että oli ollut niin innoissaan Jeesuksesta Kristuksesta kertovista uutisista, että ei pystynyt menemään töihin tuona päivänä; hän jäi kotiin kotipihan kivelle odottamaan uutisia, kun Samuel vietiin kokoukseen. Perheellä ei ollut varaa bussilippuun, joten pastorit tarjosivat kyydin. Isä ei kuitenkaan uskaltanut lähteä mukaan vielä.

27.elokuuta, lauantaina noin klo 11 aamulla HERRAN Väkevä Profeetta saapui Nakurun Super Grand Mega loisteliaaseen kokoukseen ja hän rukoili ja julisti, että nyt te kaikki voitte vastaanottaa parantumisenne! Samuel todisti, kuinka saman tien tämän rukouksen jälkeen hän tunsi valtavasti voimaa virtaavan häneen, ja hän heitti kainalosauvat pois, nousi ylös ja lähti kävelemään! Ja hän käveli ja käveli ja käveli. Massiivinen määrä rampoja käveli kokouksessa ja Samuel oli yksi heistä. Nyt voimme siis iloita ja juhlia, sitä mitä HERRA JEESUS teki!

HERRA on niin uskollinen! Isä kertoo, kuinka hänelle tuli puhelinsoitto, että poikasi kävelee! Hän ei ole enää rampa! Paul kertoi hypänneensä innoissaan ylös, sillä hän tunsi niin paljon iloa sydämessään ensimmäistä kertaa 17-vuoteen. Hän kertoi innoissaan naapurilleen uutiset.

Samuel siis vietiin rampana Nakurun kokoukseen, ja hän palasi kävelevänä kotiin. JEESUS oli parantanut hänet! Isä järjesti juhlat pihamaalla ja kutsui naapureita syömään, kun poika palasi kotiin kävelevänä.

Ja mikä parhainta, isä päätti, että ei enää koskaan astuisi jalallaankaan moskeijaan ja otti myöskin vastaan Jeesuksen Herranaan ja Vapahtajanaan.

Isä sanoi, että 17-vuoteen hän ei ole tuntenut iloa, mutta nyt he voivat iloita ja juhlia. Nyt he voivat elää normaalia elämää. Nyt Samuel kokkailee, tiskaa ja on istuttanut puita ja auttanut peltotöissä. Nyt hän kävelee ilman tukea kouluun itsenäisesti, koska Herra on ennallistanut hänet. Ja he ovat liittyneet seurakuntaan! Tämä on siis todella valtava Jumalan ihme! Herra muisti väkevästi tätä perhettä.

Samuel kärsi koko elämänsä yksinäisyydestä, hylkimisestä; kukaan ei halunnut olla hänen ystävänsä. Mutta Jeesus tuli hyljeksittyjä ja alas painettuja varten, ja tänä päivänä Samuel voi iloita.

Samuel sai kohdata JEESUKSEN, joka on tie, totuus ja elämä. Ja nyt he kummatkin ovat menossa raamatulliselle upotuskasteelle, joka täydellistää vanhurskauden. Kuinka väkevää aikaa elämme! Jeesus on totisesti tulossa!

Mitä tämä ihme puhuu sinun sydämellesi? Täällä Keniassa, kun muslimit näkevät Israelin Jumalan ihmeteot ja voiman, niin he tulevat uskoon ja vastaanottavat JEESUKSEN. Voisimmeko oppia tästä todistuksesta jotain myös Suomessa? Kuinka voisimme voittaa muslimit Jeesukselle? On olemassa sanonta: Voita paha hyvällä!

(Lähden: Kirje Suomelle -ohjelma 22.10.2016 / Jesus is LORD Radio www.jesusisordradio.info)

HERRA AVASI TÄYSIN SOKEAT SILMÄT JA NOSTI RAMMAN KÄVELEMÄÄN! Todistus Dorcaksen elämästä ja kuinka hän parantui Nakurun Herätyksessä

Dorcas 2kk parantumisensa jälkeen seurakunnalla todistamassa.

 

Täällä Keniassa on väkevä Lopunajan Herätys ja täällä radiolla puhelinjat ovat tukossa, kun ihmiset soittavat ja haluavat todistaa, mitä HERRA on tehnyt heidän elämässään. Kenian kaikista kylistä ja kaupungeista löytyy ihme ja ihmeitä! Nämä ihmeet menevät määrältään jo yli sen, mitä on Raamattuun kirjoitettu. Viime elokuussa täällä Keniassa oli ennennäkemätön historiallinen Parantumiskokous, jossa miljoonat ihmiset olivat kokoontuneet yhteen, ja valtava parantumisvoitelu iski tuohon kokoukseen! Nyt haluaisin jakaa teille yhden todistuksen Israelin Jumalan kunniaksi, joka kosketti sydäntäni. Parantuneiden joukossa oli nimittäin myös 24-vuotias Dorcas.

Kenian maaseutukylästä, Doldolista, Nanyukin maakunnassa, koko seurakunta oli kokoontunut viime maanantaina ja tiistaina juhlimaan valtavaa Jeesuksen ihmettä kotikylässään.

He soittivat koko seurakunnan voimin, Pastori Nehemian johdolla, Jeesus on Herra -radioon ja todistivat siitä, mitä HERRA on tehnyt; kuinka Herra oli muistanut tätä maaseutukylää. Todistus kesti yhteensä 5 tuntia. Olen tehnyt siitä teille lyhyen tiivistelmän rohkaisuksi ja uskon vahvistukseksi.

Kuulimme siis 24-vuotiaan Dorcaksen todistuksen. Saimme kuulla itse Dorcasta, hänen pastoreitaan ja perhettään. Tämän saman Dorcaksen, jonka näimme viime elokuussa Kenian, Nakurun historiallisessa kokouksessa, kun hän todisti Herran alttarilla tv-kameroiden edessä.

Dorcas Kilua, on siis 24-vuotias Kenian Doldonin kylästä. Kymmenen vuotta takaperin, vuonna 2006, hänen ollessa 14-vuotias tyttö hän oli täysin terve nuori ja eli täysin normaalia elämää ja kävi normaalissa koulussa. Hän tapasi myös paimentaa perheensä vuohia ja kävellä pitkiä matkoja vuohien kanssa niityillä. Eräänä päivänä, kun hän oli taas lähtenyt niitylle paimentamaan vuohia,  hän menetti yhtäkkiä tajuntansa ja pyörtyi. Lopulta hän virkosi ja lähti kotia kohti. Koko kotimatkan hän oli kuitenkin pyörtyillyt ja kaatuillut jatkuvasti, kunnes vihdoin pääsi lopulta kotiinsa takaisin.

Kun Dorcas vihdoin ja viimein pääsi kotiin, Dorcaksen veli vei hänet Doldolin sairaalaan, ja sieltä hänet kiidätettiin suurempaan Nakyukin Referral -sairaalaan. Siellä lääkärit diagnosoivat hänet ja totesivat, että hänellä on polio, ja lääkitsivät häntä, mutta tila ei parantunut.

Perhe oli hyvin huolissaan, koska Dorcas pyörtyili ja menetti jatkuvasti tajuntansa. Hän käveli 15 metriä eteenpäin ja kaatui maahan. Lopulta Dorcas alkoi kärsiä halvausoireista, mikä johti siihen, että koko oikea puoli hänen kehoansa lopulta halvaantui. Lisäksi hänen näkönsä alkoi heiketä. Dorcaksen kylässä, heidän heimonsa keskuudessa, oli tapana, että vanhat miehet menevät naimisiin nuorten naisten kanssa, joten hänen isänsä oli jo hyvin iäkäs. Lisäksi isä oli joutunut onnettomuuteen, joten hän oli jo aika raihnainen. Dorcaksen äiti huolehti tyttärestään. Lopulta äiti väsyi kokonaan ja juoksi pois perheensä luota takaisin synnyin kyläänsä vanhempiensa kotiin. Dorcaksen äiti sairastui ja kuoli vuonna 2009.

Dorcaksesta huolehtivat lähinnä hänen sukulaisensa ja omat pikkuveljensä. Tuossa kylässä oli myös vanhoja rituaaleja ja traditioita ja outoja uskomuksia. Ja eräänä päivänä Dorcaksen pikkuveli halusi parantaa Dorcaksen ja poltti palavalla puunpalalla Dorcaksen silmiä. Tämän jälkeen Dorcaksen silmät vaurioituivat, ja hän alkoi menettää näköänsä enemmän ja enemmän ja lopulta hän ei nähnyt enää yhtään mitään. Hän sokeutui täysin! Nyt Dorcas oli halvaantunut ja täysin pimeydessä. Kuvitelkaa sulkevanne silmänne ja miettikää, miltä tuntuu elää täysin pimeydessä!

Tämän jälkeen Dorcas lähetettiin asumaan sukulaistensa luokse Nanyukiin, ja hänet jouduttiin siirtämään normaalikoulusta Merun kaupungin Pyhän Marian sokeiden kouluun. Hän sai siellä sokeain valkoisen kepin ja hänelle alettiin opettaa pistekirjoitusta. Kuitenkin hänen oikea puolensa oli halvaantunut, joten opiskelu oli vaikeaa. Lisäksi hänen pyörtyilynsä tihenivät. Lopulta eräänä päivänä Dorcas lähetettiin koulusta ambulanssilla sairaalaan ja sieltä kotiin. Koulussa sanottiin, että eivät voi enää pitää Dorcasta oppilaanaan hänen tilansa vuoksi. Dorcas lopetti kokonaan koulun ja hänen tilansa vain paheni.

Hän ei pystynyt tekemään enää lähes mitään itse. Ihmisten täytyi auttaa häntä ja kantaa häntä kuin pikkulasta. Hän vain makasi kaikki päivät sängyssä. Pastorilla oli mukanaan lääkärintodistus päivämäärältä 13.7.2010, kun Dorcas vietiin neurologisiin tutkimuksiin ja hoitoihin Kenyattan kansalliseen sairaalaan. Sairaalassa häneltä löydettiin aivokasvain, joka leikattiin, mutta silti Dorcaksen tila pysyi samana.

Hoidot olivat hyvin kalliita, joten Dorcaksen perhekunta joutui myymään karjaansa, jotta voisivat maksaa sairaalalaskun. Dorcaksen perhe oli paimentolaisia. Voit vain kuvitella, miten hirveä tilanne! Hän koki hylkimistä, kipua, masennusta. Hän ei pystynyt normaaliin elämään. Voit vain yrittää kuvitella olevasi tämän nuoren naisen kengissä sängynpohjalla! Kuinka vaikeaa.

Joskus hänet jätettiin koko päiväksi sänkyyn yksin, kun muut menivät paimeneen. Kukaan ei vienyt vessaan eikä antanut vettä. Hän makasi vain yksin. Hänet siis täytyi kääntää sängyssä, hänet täytyi pestä, ruokkia, vaihtaa vaatteet ja niin edelleen. Perhe ja sukulaiset pitivät Dorcasta taakkana, ja häntä siirreltiin sukulaiselta toiselle huolehdittavaksi. Eräs hyväsydäminen, Mary niminen naapuri, tapasi huolehtia tytöstä. Kun Dorcas pyörtyi, pikkuveljet toivat hänelle usein ensiapuna vettä, koska eivät osanneet muutakaan. Kerran Dorcas kaatui jopa tuleen, ja hänellä on vieläkin arvet siitä.

Naapuri Mary tiesi HERRAN Kokouksista, ja he veivät Dorcasia, aina vuodesta 2009 saakka, HERRAN parantumiskokouksiin, jossa HERRAN Väkevä Profeetta palveli. Seitsemän vuotta he veivät Dorcasia parantumiskokouksiin, yhteensä 7 kertaa, uskoen ja luottaen, että se päivä tulee, kun HERRA tulee muistamaan Dorcasia.

Parannuksenteon ja Pyhyyden Palvelustyön seurakunnan Pastori Williams puhui ja todisti meille myös täällä radiossa, kuinka hän tapasi mennä talosta taloon kertoen evankeliumia vaimonsa, opettajattaren Mama Calebin kanssa. Ja eräässä talossa, johon he menivät, asui Dorcas. Tuolloin Dorcas asui velipuolensa talossa. Dorcas kosketti pastori Williamsin sydäntä, ja hän pyysi saada viedä Dorcaksen joka viikonloppuna seurakuntaan, ja hän sai siihen luvan. Niinpä pastori ajoi moottoripyörällä pitkän matkan ja haki Dorcaksen joka lauantai seurakuntaan. Dorcas vietti seurakunnalla yön ja osallistui sunnuntaikokoukseen matolla maaten.

Lopulta tämä sydämellinen pariskunta otti Dorcaksen asumaan omaan kotiinsa. Ja Dorcaksesta tuli heille rakas, kuin oma tytär, josta he huolehtivat. Pastori Williams oli koko aikainen pastori ja teki pitkää päivää ja vaimonsa oli opettaja. Joka arki aamu vaimo, mama Caleb, valmisti päivän ruoat valmiiksi, kun lähti töihin. Ja Dorcaksesta jäi huolehtimaan perheen nuoremmat lapset, tai sitten sukulainen tuli auttamaan Dorcasta, kunnes Mama Caleb pääsi töistä. Dorcas oli vieläkin täysin riippuvainen muista.

Pastori Williams kertoi meille, kuinka hän tapasi evankelioida paljon kaduilla, kertoen pelastussanomaa Jeesuksesta ja Jumalan Valtakunnasta ja kutsuen ihmisiä Herran parantumiskokouksiin. Usein ihmiset pilkkasivat häntä kysyen, että miksi Jeesus ei sitten ole parantanut sitä tyttöä talossasi? Se oli Pastori Williamsille välillä hyvin vaikeaa. Hän kertoo.

Mutta sitten saapui tuo viime elokuun historiallinen Grand Mega loistelias Nakurun Kokous. Josta JUMALAN Mies oli soittanut tänne radioon 14 kertaa ja julistanut, että sokeat tulevat näkemään, kuurot kuulemaan, mykät puhumaan, rammat kävelemään. Ja totisesti näin kävi. Tämäkin kertomus saa vielä onnellisen lopun. Kiitos Herralle!

Seurakunnan pastori Williams ja hänen vaimonsa, Mama Caleb, veivät Dorcaksen Nakurun kokoukseen 29. elokuuta. Hänet kannettiin, kuten aina, bussiin. Hänet vietiin sisälle myös sairaille tarkoitetusta portista numero 1, jossa lääkäritiimi haastatteli ja kuvasi hänet, jotta saataisiin todistusaineistoa ennen ja jälkeen parantumisen! Tuolloin Dorcas oli vielä täysin sokea eikä pystynyt kävelemään.

Pastori kehotti Dorcasta uskomaan ja luottamaan Jeesukseen. Ja he ylistivät Jumalaa koko yön. Lauantaina kymmeneltä aamulla, kun HERRAN Väkevä Profeetta saapui kokoukseen, Mama Caleb sanoi Dorcakselle, että nyt on tullut aikasi rukoilla Herraa. Ja Dorcas oli polvillaan ja sanoi, HERRA paranna minut tänään, ja tuossa hetkessä jotain aivan uskomattoman valtavaa tapahtui!

Jumalan Kirkkaus kosketti Dorcasia, ja Herran parantumisvoitelu iski häneen. Dorcas kaatui maahan ja alkoi kirkua ja kieriä ja hän tunsi paljon tulta joka puolella kehoaan. Seurakunnan palvelijat tulivat paikalle ja alkoivat sitoa hänen jalkojaan yhteen liinalla, mutta hän huusi heille, että antakaa minun olla, minusta tuntuu, että voisin kävellä ja jopa juosta! Mama Caleb juoksi paikalta kauemmas, kun pelästyi, että Dorcaksen tila romahti nyt lopullisesti!

Mutta kaikki kiitos ja kunnia ja ylistys Herrallemme JEESUKSELLE, jonka haavain kautta olemme parannetut! Dorcas nousi ylös ilman tukea ja alkoi nähdä tuossa hetkessä! Lisäksi hänen silmänsä avautuivat välittömästi tuon yhtäkkisen HERRAN Vierailun aikana. Hän oli ollut 10 vuotta sokeana! Mutta nyt hän pystyi näkemään! Pastori kysyi, mitä näet?

Dorcas alkoi kuvailla värejä; hän kuvaili: Tämä on punainen, tämä valkoinen ja niin edelleen. Lääkärit tulivat paikalle, ja Dorcas pystyi identifioimaan esineet, mitä he näyttivät hänelle: paperi, kynä ja niin edelleen ja tarttumaan niihin. Hän kertoi myös, että näen ihmisiä! Jotkut ihmisistä istuvat, toiset seisovat ja toiset kävelevät. Ihmiset hänen ympärillään olivat todella hämmästyksissään.

Ja häneltä kysyttiin, mitä näet alttarilla? Ja hän vastasi; näen JUMALAN Miehen valkoisessa vaatteessa. HERRA oli avannut hänen silmänsä täysin, ja hän käveli ilman tukea alttarille todistamaan. Tulemme kohta kuulemaan ääninauhan, kun Dorcas itkee alttarilla ja ylistää JUMALAA, JUMALAN Miehen haastatellessa häntä.